Viikonloppu meni sekavissa tunnelmissa. Matkasimme serkkutytön kanssa pääkaupunkiin päämääränä miehet. Äläkä ymmärrä väärin! Selvät olivat suunnitelmat, miehet nimittäin jo ennalta valitut.

Suuntasimme ensin puistoon nauttimaan auringon vähäisistä säteistä muutaman lonkeron kera. Suunnitelmissamme oli (Huom. oli!) tavata ensin minun Mr.E:ni jonka jälkeen siirtyisimme baariin jossa meitä odottaisivat serkkuni mies kavereineen.

Mr.E:n kanssa olemme tapailleet jo muutaman kuukauden mutta ikävä kyllä suhteemme ei ole laiheliinin kanssa edennyt, ja makuukammarinkin puolella tökkii, vaikka seksi ei olekkaan suhteemme pääasia. Pitäisi nähdä useammin. Voi välimatkoja!

Mr.J:n "special friendin" tunsin jo ennen E:tä. Misantroopiksi itseään kutsuva pitkä laiheliini nmr.2. En osaa sanoa kumpi hänessä on kiehtovampaa, itsenäisyys vai suurin kohtaamani mulkku!

Takaisin perjantai-iltaan. Siirryimme E:n pyynnöstä odottelemaan häntä läheiseen baariin. Mutta kas kummaa! Koko miestä ei näkynyt mailla halmeilla, ja päässäni alkoi jo kiehua. Millainen mies antaa odotuttaa itseään? Ja taas kerran tein sen; päätin unohtaa E:n kaikista eduistaan huolimatta.

Onneksi serkkuni seuralainen antoi kuulla itsestään ja vaihdoimme baaria jossa huomasin hänet heti. Mr.J2, serkkuni heilan kaveri hioi ulkonäöltään kymppiä: pitkä, komea, lihaksikas ja juuri sopivan vaikea tapaus. Huomaamatta eivät toki jääneet ennalta suunnitellut paritusyritykset! Ja kyllä, harrastimme seksiä. Joka oli huonoa! Se Mr.J2:sta sitten. Yhdenillan jutut eivät todellakaan ole minun juttuni juuri tällästen tapausten takia.

Seuraavana päivänä suuntasin pitkästä aikaa Mr.J:lle, vaikka pienen pieni ääni sisälläni mietti E:tä. Mutta omapahan oli syynsä! Oharit ovat aina oharit. Mies oli tästälähtien minulle historiaa! J:n näkeminen oli kyllä kiinnostavaa. Edellisiltana lievässä humalassa sopimani visiitti näytti todella ilahduttavan J:tä. Ja sitten; E soitti. Hän oli käynyt etsimässä minua eilen mainitsemassani baarissa (siellä, missä kaulailin kostodeitti J2:n kanssa!) eikä voinut soittaa koska akku oli tietenkin loppunut. Vetipä hiljaiseksi (ja luovuin päätösestäni lähes kokonaan).

Oikeasti hiljaiseksi minut veti J:n tahto viedä minut iltakävelylle rantaan. Hän otti minua kädestä kiinni ja kehuipa vielä naamavärkkinikin. Pillun takia hän ei sitä tehnyt, koska pelkkiä panokavereitahan me vaan olemme! Eikö...? Kummallisella tuulella J kuitenkin oli.

Pano sujui hyvin, kuten aina. Eipä siitä muuta. Aamulla J herätteli minua suukolla. Johan nyt.

Jos vain miehet voisivat olla yhtä helppoja käsitellä kun kehuvat olevansa! Mutta ei. Ensin sitä ollaan vaan kavereita ja sitten kuitenkin halutaan jotain vakavampaa. Tai toisinpäin. Kumpikin yhtä rasittavaa. Asiasta kukkaruukkuun: olen odottanut erään herran soittoa koko illan. Murrrr. Minkäköhän selityksen hän seuraavaksi keksii? Noh, onneksi huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.